Nyt olis intoa oikeesti tehdä kaikkea ja olis vaikka kuinka monta "erittäin hyvää" suunnitelmaa mutta oikeesti kroppa huutaa vastaan. Noh nyt oikeesti ajatus on ihan 95% heppa touhuissa ja toivottavasti hetken pysyyki.(Se 5% on töissä jotka kuitenki vieläkin hallitsee elämää...)
Nyt ollaan Samin kans oikeesti treenattu että kehdataan taas mennä maanantaina valmennukseen. Pakko ottaa itteensä niskasta kii ja tehdä kaikki kunnolla ja ajatuksella että Sami pääsee oikeasti näyttämään mitä se osaa, ja sehän osaa.
Täs tekstis ei oikeesti oo mitää tolkkua ku oon niin väsyny mutta tulipa nyt kirjoteltua...

Ajatus kuitenki vielä...

Sun sanat satuttaa joka kerran
Yritän silti aina vaan
ei onnea voi värittää enää
kun siitä on harmaansävyinen tullut

En ollut koskaan sun
en koskaan tule olemaan
Valehtelin itselleni niin
toivoen parempaa.

Kerran vielä satutan itseäni
kuuntelen sanojasi.
Hymyilen hiljaa,
käännyn ja kävelen pois.
Olen yksin tiellä kun ilta taas viilenee.

Anna Erikssonin biisiä lainaten tältä tuntuu niin tosissaa...

Aina yksin, aina sydän syrjällään
Aina yksin, teen tulta pimeään

Sun luotasi mä lähden, kun en sisimpääsi nää
Kun kysymykset kaikki ilman vastausta jää

Aina yksin

Mä meen ja huudan sua

Me nauretaan ja juodaan kunnes kaaos yllättää
Kunnes uusi päivä nousee kylmänä kuin jää
Eikä kukaan oikein piittaa, mä en piittaa itsekään
Vain vähän tottuneemmin aina ilman vastausta jään

Mä mietin ehkä liikaa, kun mun pitäis elää vain
Ehkä syntymässä sielun liian rikkinäisen sain
Kun sun sanas kylmät sattuu ja tuo outo hiljaisuus
Joka lauseisiimme kietoutuu kuin musta avaruus

Ja mä jään sun vierees kyllä, vaikken sisimpääsi nää
Vaikka kysymykset kaikki ilman vastausta jää

No nyt se alkaa sitten munkin elämässä uusi aikakausi... Päätin aloittaa blogin. Tähän asti on kirjoiteltu päiväkirjoihin jotka pahimmassa tapauksessa on poltettu jälkeenpäin ettei kukaan koskaan saisi niitä lukea. Nyt kirjoitellaan ajatuksia varta vasten koko maailman luettavaksi.
Johtuuko tämä siitä että ihmisillä ei ole enää aikaa kertoa toisilleen mitä heille kuuluu. Onko helpompaa vaan nähdessä kertoa että kuule lue tarkemmin blogista...
Tavallaan tälläkin on sellainen tarkoitus mutta toivottavasti ei nyt ihan näin raakasti :(
Monet ystävistäni tietää että olen aina joko väsynyt tai oikeasti kiireinen. Se että en osaa lopettaa työntekoa ajoissa ja olen haalinut itselleni niinkin aikaa vievän harrastuksen kun hevoset, joskus vain rajoittavat elämää.
Monesti keskustellessani ystävien kanssa en ehdi kertoa kaikkea tai ainakaan niin syvällisesti kun joskus asioita tulee pohdittua. Toivon että he joskus ymmärtävät edes sentin paremmin minua jos he lukevat tätä:)

Toivoisin toki, niinkuin varmasti 5 miljoonaa muutakin Suomalaista että olisi joskus aika ettei tarvitsisi tehdä töitä vaan voisi keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin niinkun ystäviin.

Nyt menen nukkumaan että jaksan aamulla töihin... Tämän päivän tapahtumat tarvitsevat hiukan sulattelua ennen julkaisua...

Ja ne joille joskus olen sanonut alkavani pitää sinkku naisen blogia kaikkine likaisine yksityiskohtineen, tästä EI tule sellaista!

Hyvää Yötä!