Anna Erikssonin biisiä lainaten tältä tuntuu niin tosissaa...

Aina yksin, aina sydän syrjällään
Aina yksin, teen tulta pimeään

Sun luotasi mä lähden, kun en sisimpääsi nää
Kun kysymykset kaikki ilman vastausta jää

Aina yksin

Mä meen ja huudan sua

Me nauretaan ja juodaan kunnes kaaos yllättää
Kunnes uusi päivä nousee kylmänä kuin jää
Eikä kukaan oikein piittaa, mä en piittaa itsekään
Vain vähän tottuneemmin aina ilman vastausta jään

Mä mietin ehkä liikaa, kun mun pitäis elää vain
Ehkä syntymässä sielun liian rikkinäisen sain
Kun sun sanas kylmät sattuu ja tuo outo hiljaisuus
Joka lauseisiimme kietoutuu kuin musta avaruus

Ja mä jään sun vierees kyllä, vaikken sisimpääsi nää
Vaikka kysymykset kaikki ilman vastausta jää